Jääkiekon MM-kisoissa edetään kohti kovempia ja samalla merkityksellisempiä pelejä. Suomen Leijonien kohdalla ei voida vielä puhua katastrofista, mutta jopa pudotuspelien ulkopuolelle jääminen ensi kertaa sitten vuoden 1955 alkaa olla jopa jo realistinen uhkakuva. Vielä asiantilaa voidaan tietenkin muuttaa, mikä vaatii hyvin todennäköisesti pisteitä Kanadalta tai Sveitsiltä, mieluiten molemmilta. Ensimmäinen tilaisuus parantaa asemia tulee Suomelle lauantain iltapäiväpelissä, kun vastaan sirklaa MM-kiekon kaikkien aikojen ykkösmaa ja hallitseva maailmanmestari Kanada.

Kummaltakin odotetaan enemmän

Jos Suomi tyri pahasti Itävaltaa vastaan, niin samaa voidaan sanoa Kanadasta, joka hassasi tiistaina peräti viiden maalin johdon alppimaata vastaan, vain ratkaistakseen pelin 15 sekunnin jatkoajan jälkeen John Tavaresin maalilla. Tämä emämunaus ei kovin hyvää kuvaa anna Kanadan joukkueen tilasta, mutta toki jossain tärkeämmässä pelissä tätä tuskin ikinä olisi tapahtunut. Muutenkaan Kanadalta ei ole tyypillisiä rökitysvoittoja vielä nähty, vaan suurinumeroisin voitto tuli Tanskasta 1-5, kun taas Iso-Britannia ja Norja kaatuivat niinkin "tiukasti" kuin 2-4 ja 4-1. Tästä nyt on paha lähteä liikaa joukkuetta syyttämään, mutta sanotaan näin, että erittäin nimivahva nippu ei ole vielä häikäissyt. Eikä ole tietysti ollut vielä tarvettakaan häikäistä.

Leijonat on siitä erikoisessa tilanteessa, että yhdessä Ruotsin kanssa joukkue on päästänyt turnauksen selvästi vähiten maaleja, vain 5, mutta silti voidaan puhua orastavasta kriisijoukkueesta, joka on pudonnut vedonlyöntiyhtiöiden laskelmissa enää yhtä todennäköiseksi voittajaksi kuin Sveitsi, joka ei ole koskaan voittanut mestaruutta. Jo ennen Itävalta-shokkitappiota joukkueelta odotettiin huomattavasti enemmän hyökkäyspäässä siitä huolimatta, että hissijoukkue Iso-Britannia kaatui näytöstyyliin 8-1. Homma on vielä ollut hieman lukossa avainpelaajilla sekä erikoistilanteissa. Toisaalta ainakin tutut aseeet, tiivis viisikkopuolustus ja jämerä maalivahtipeli ovat olleet kohtuullisesti hallussa, jos eivät nekään vielä ihan mitalistitasolla tämän vuoden varsin kovatasoisessa turnauksessa.

Jalosen viimeisistä kisoista kunnon pannukakku?

Silmukka alkaa siis jo Leijonien kaulalla kiristyä. Lauantain ottelu on vasta turnauksen toinen aidon jääkiekkomaan kohtaaminen, ja sanalla sanoen avauspelistä Tšekkiä vastaan ei voi ihan puhtaita papereita antaa, vaikka se tasaista vääntöä olikin. Puhumattakaan siitä, että nyt paineet kasvavat ihan uusiin sfääreihin, samalla kun tietysti vastustajan taso nousee roimasti! Kanada on normaalistikin tietysti erittäin pelottava vastus, joka on saanut vielä hieman tavallistakin järeämmän jengin Prahaan. Muistissa on edellinen kohtaaminen viime kevään puolivälierässä, jossa Vaahterapaidat olivat tyly vieras tykittäessään Suomen kumoon Nokia Arenalla 4-1.

Iso-Britannia-peliä lukuun ottamatta lukkoisuus on vaivannut Suomen joukkuetta jo pikkumaita vastaan – ellei jättimäistä ryhtiliikettä nähdä, Kanadaa vastaan on ainekset jopa selkäsaunaan. Ketjuruletti lähtenee jälleen pyörimään, ja on vaikea sanoa mitä siitä tulee, sillä aina niin jämpti Jalonenkaan ei voi välttää jo pientä pakokauhua. Oliver Kapanen on ollut toistaiseksi todellinen väriläiskä kuudella osumallaan, mutta isompia vastaan näytöt ovat vielä aivan antamatta 20-vuotiaalla Montreal Canadiensin varauksella, eikä hänestä liene vastuunkantajaksi tällaisissa tilanteissa. Jere Innalalta odotettiin varsin paljon, hänen kisansa ovat menossa koko lailla vihkoon. Hieman jopa surullista on, että Leijonien parhaimmistoon on kuulunut Jesse Puljujärvi, kaikella hyvällä miestä kohtaan.

Ilmassa on osaltaan myös vähämaalisen pelin ainekset, mutta kertoimet on tampattu melko pohjamutiin, ja 4,5 maalin linja on turhan riskialtis. Mielestämme tämä jättää parhaaksi kohteeksi Kanadan tuntuvamman voiton. Lapulle lähtee  Kanada -1,5 , jolle saa kahta ja puolta lähentelevän kertoimen. Tähän on aivan hyvät mahdollisuudet olemassa, vaikka Säteri ei selkänsä takaa olekaan vielä kovin montaa kiekkoa kaivanut.