Ilveksen ja TPS:n välinen sarja on Liigan välierissä tasan, mutta jos kokonaislukujen lisäksi käytössä olisivat desimaaliluvut, TPS johtaisi. Viisikkopelissä nyt kahden ottelun ajan dominoineet turkulaiset lannistivat Ilveksen täysin toisessa osaottelussa Gatorade Centerissä, jossa kotiyleisö osoitti, että kyllä täälläkin osataan. Kotijoukkue oli edellä oikeastaan aivan kaikessa. Ilveksen osalta tapausta voisi luonnehtia ohipelin sanakirjamääritelmäksi.

Tipsimaatti on ottanut varsinaisen peliajan voittajan kiinni nyt molemmissa tämän sarjan otteluissa ja lähtee mielenkiinnolla seuraamaan, mihin suuntaan sarja kehittyy. Toivomme ja uskomme, ettei vastaavia ylikävelyitä Liigan playoffeissa enää tällä kaudella nähdä, mutta se on selvä, että uusia eväitä Ilves tarvitsee. Viimeistään nyt on tullut selväksi, että TPS:n aktiiviseen pelitapaan Ilves sopii vastustajana kuin nokka päähän.

Pitkävetokertoimet suljettu.

Tilanteen nollausta tarvitaan molemmilta

6-0-tulos ei jätä jossiteltavaa. Ei tarvitse sadatella tuomareiden ratkaisuita eikä potea syyllisyyttä yksittäisistä merkkausvirheistä, sillä mikään yksittäinen asia ei tätä tulosta aiheuttanut. Vieraat eivät saaneet edes yhtä tai kahta lohdutusmaalia, vaikka niillä olisi ehkä ollut kosmeettista suurempi vaikutus mentaalipuolella. Tilanne on nyt nollattava ja nopeasti, mutta toisaalta se voi joskus olla rökäletappion jälkeen helpompaakin kuin tiukan jatkoaikatappion.

Nollaus ei koske pelkästään Ilvestä. Yhtä lailla murskavoitto pitää onnistua käsittelemään, ja toisinaan nuorille pelaajille, turkulaisista puhumattakaan, voi olla vaikeaa välttää alitajuista takki auki -asennetta. Pelinjälkeisten haastattelukommenttien perusteella tämä ei olisi suuri huolenaihe, mutta sen näkee vasta jäällä. Kypärätempun tykittäneen Pyyhtiän, Nurmen ja Pärssisen tulee saman tien unohtaa henkilökohtaiset saavutukset ja maalitilastot ja keskittyä pitämään kokonaisuus toimivana jatkossakin.

Siinä missä Jouko Myrrä taktisesti on perässä kultaa U20-Leijonille tuoneesta Jussi Ahokkaasta, hengenluojana hän on omimmillaan. Myrrä ei ole pelokas vaan uhkuu voitontahtoa, mutta ison haasteen edessä hän on. Laivan kääntämiseen on aikaa alle kaksi vuorokautta, eikä siinä pienet taikatemput riitä. On myös asioita, joihin ei voi vaikuttaa: kokoonpano huutaa hyökkäykseen Sebökiä ja Haapalaa sekä alakertaan Lööfiä ja Parikkaa.

Erityinen pelinkuvaa määrittänyt tekijä on riistot. Kärpiltä Ilves ei tällä osastolla saanut hurjaakaan vastusta, mutta turkulaisilta sitten senkin edestä. Aktiinen paineistus ja riistopelaaminen kuolettavat Ilveksen hyökkäyksiä yhtenään ja luovat myös maalipaikkoja, joita voisi tulla näistä tilanteista jopa enemmän. Nimien osalta TPS:n maalintekijäosasto ei ehkä ole laajin mahdollinen, mutta erityyppisiä maaleja se pystyy kyllä tekemään. Maalijuhlien kaikki osumat syntyivät varsinaisella – alkaako seuraavaksi tapahtua vielä YV:llä?

Uudet asetelmat haussa

Ilveksen maalinteko ei ole vakuuttanut tässä sarjassa, eikä oikeastaan edellisessäkään. Varsinaisella peliajalla joukkue on tehnyt pudotuspeleissä keskimäärin vain 1,67 maalia, vaikka suurimmassa osassa pelejä on ollut käytössä koko rosteri, jota ei tällä hetkellä ole. TPS on vakuuttanut, mutta vaikea nähdä, että se tulisi koko sarjaa jatkamaan eilisen kaltaisia suorituksia varsinkaan vieraissa. Nyt on tullut aika rauhoittua ja palata pelillisten perusasioiden äärelle. Näköpiirissä siintää TPS:n niukka voitto, mikä voi hyvinkin kääntyä myös toiseen suuntaan. Varsinaista sarjatulta kummallakaan ei ole aineksia aloittaa Nokia-areenalla, joka tulee taas olemaan lähes täynnä jopa turpasaunankin jälkeen.

Tästä syystä tähän otteluun lähdetään kokeilemaan vähämaalisuutta, joka monelle muulla oli mielessä aiempiinkin peleihin. Niihinkään veto ei sinänsä ollut pelinkuvien valossa mahdottoman huono, mutta nyt näemme, että Ilves osaa jo hieman pimentää vastustajan mielettömän väkevää ykköskentää, joka kuitenkin pitkälti vastaa joukkueen maaleista. Toisaalta itsekään se tuskin runkosarjan huippuaikojen viimeistelytehokkuuteen palaa tilanteessa, josta on hurmos kaukana.

Vähämaalisuudessa myös maalivahdeilla on tietysti osansa. Edellispelin kuudesta maalista yksikään ei mennyt yksinomaan kevään hahmoihin kuuluneen Marek Langhamerin piikkiin. Harvoin silti kuusi päästettyä maalia viestii parhaalla mahdollisella tavalla sujuneesta pelistä, niin ei nytkään. Hän joutui hieman samanlaisessa tilanteessa kuin toisessa sarjassa maanmiehensä Nick Malik, jonka ennakoimme huilaavan seuraavassa pelissä. Niin tapahtuukin, mutta tämän emme näe olevan tilanne Tampereella, ellei kyse sitten ole loukkaantumisesta. Oman King Marek -paidankin saanut Langhamer on uudenlaisessa paikassa näyttämään, kuinka kokoaa itensä. Me uskomme, että mainiosti.

Kuusnollasta huolimatta monilla muilla on maalivahtia enemmän parannettavaa. Yksi heistä on Marko Anttila, joka ei ole lunastanut pleijareissa, vaikka pari maalia ja parantunut ilme lupasivat hyvää runkosarjan loppumetreillä. Tilastot ovat vain tilastoja, mutta YLEn toimittaja kuitenkin kiteytti niihin monen ajatukset kokonaissuorittamisesta, joka ei ole ollut lähelläkään sitä, mitä kokemukselta ja henkiseltä johtajuudelta toivottiin Ilves-leirissä.