Kun Liigassa odotettiin keskiviikkona vielä ratkaisua Ilveksen ja Kärppien todella jännittävälle puolivälieräsarjalle, oli jo selvinnyt, että voittajan seuraava vastus tulee TPS:n ja HIFKin otteluparista. Ilves-fanit tuskin uskalsivat paljon mahdollista välieräpaikkaa ja sen vastustajaa miettiä, jos se ylipäätään siinä hetkessä kiinnosti. Niin siinä sitten kävi, että 10000-päisen yleisömeren edessä Konna Kontiola oli lopulta se, joka vei joukkueen mitalipeleihin ensimmäistä kertaa yli 20 vuoteen.

Kumpi tahansa mainituista perinteikkäistä seuroista olisi varmasti kelvannut Ilves-faneille mainiosti, mutta ehkä Tepsi on se vieläkin herkullisempi. Ei kai siinä voi muuta kun mahtavaa sarjaa odottaa, kun kaksi vanhaa jättiä palaa tositoimiin mitalipeleissä. 80- ja 90-lukujen taitteessa nämä joukkueet kohtasivat finaaleissa pari kertaa, ja voitot menivät silloin tasan. Aika paljon on kuitenkin vettä virrannut sen jälkeen niin Aurajoessa kuin Tammerkoskessa, joten mukavahan se on ottaa toisinto heti perään reilut 30 vuotta myöhemmin.

Pitkävetokertoimet suljettu.

Takana erilaiset sarjat

Se on selvä, että ratkaisun hakeminen seiskapelistä asti on kova juttu joukkueelle kuin joukkueelle. Ikoniseen Game Seveniin on sen verran ladattu henkistäkin painolastia, että se on ihan eri asia kuin kutospeli, vaikka eroa onkin vain yksi 60-minuuttinen (tai Ilveksen tapauksessa todennäköisesti vähän enemmänkin). Nyt toisaalta molemmat ovat sen kokeneet, joten se siitä lepoedusta.

Vaikka molempien sarjat venähtivät, oli niissä paljon eroja. TPS:n ja HIFKin sarja oli ajoittain aikamoista maali-ilottelua, jollaista ei Liigan playoffeissa liian usein nähdä. Varsinaisen peliajan maaleja syntyi ottelua kohden 5,43, kun niitä Ilveksen ja Kärppien sarjassa tehtiin vain 2,86. Ilveksellä olikin vastassa kovan luokan trappipuolustus, jonka se onnistui kunnolla puhkaisemaan vain ensimmäisessä pelissä. Sitten alkoikin maalien tekeminen muuttua haastavaksi runkosarjan eniten maalanneelle joukkueelle.

TPS:llä ratkaisijat olivat pitkälti runkosarjasta tuttua osastoa nuoren Markus Nurmen heiluttaessa kiivaiten tahtipuikkoa. Ilveksessä puolestaan oli useammilla ongelmia maalijyvän löytämisessä, minkä huomasi heti varsinkin pelissä, josta Haapala ja Kontiola olivat pois. Muun muassa Eemeli Suomi oli sarjassa pieni pettymys. Tehopisteitä kertyi kolme syöttöä, eikä vaisuus jäänyt vain pisteisiin. Myös kapteenin vahva Ilves-sydän ja henkinen johtajuus välillä katosivat hermoiluun, ja samaa vikaa oli Anttilalla.

Maalivahtien osalta joukkueet ovat keskenään samanlaisessa tilanteessa. Molemmista päistä löytyy todella hyvä torjuja, TPS:ltä Kareyev ja Ilvekseltä Langhamer – mutta ei sitten välttämättä oikein tuuraajaa, jos ei ole ihan pakko. Jokisen Jukurit laittoi kovassa paikassa kylmän kakkoskassarin maalinsuulle, mutta samaa ei ole näköpiirissä tässä sarjassa. Langhamer oli lähes god modessa koko sarjan ja Kareyev sitten varsinkin tärkeimmässä eli siinä viimeisessä. Muutoin häneltä nähtiin myös vähän heikompiakin esityksiä, joten mikä tulee olemaan kunto kevään edetessä kohti huipennustaan?

Hurmosta isolla H:lla

Jos Ilves-pelaajilla ei ole tunnetilana tällä hetkellä hurmos, niin sitten ei kenellekään. Nyt on selätetty menneisyyden haamut ja paineet, jotka niskaan kasautuivat Kärppiä vastaan. Tässä sarjassa ei ainakaan vielä voida ehkä puhua varsinaista paineista, vaikka joukkue lähteekin siihen suunnilleen yhtä suurena suosikkina kuin edelliseen. Uskallamme väittää, että Tupsukorvilla on nyt takanaan suurin osa sellaisista katsojista, joiden oma joukkue on pudonnut. Ja tärkeimpänä tietysti paikan päällä kannattavat omat fanit, jotka purkavat nyt patoutumia pitkältä ajalta. Ja joita on enemmän kuin muilla joukkueilla.

Pelillisesti sarjasta tulee todella mielenkiintoinen. Molempien olisi kyettävä rukkaamaan pelitapaansa nopeasti ja paljon, koska vastaan tulee hyvin erilaiset joukkueet kuin viime kierroksilla – ja eri tavalla hyvät. Liekeissä oleva Nurmi tosin HIFK-sarjan jälkeen täräytti haastattelussa näin, osoittaen samalla kokemattomuutensa mediapelissä: "ainakin tuntuu silt ettei vastus voi kyl ainakaan hirveesti tost koventuu". Pari viikkoa myöhemmin tiedetään, miten lausunto on vanhentunut.

Tipsimaatti lähtee liikkeelle siitä, että sarja ja varsinkin sen ensimmäinen peli tulevat olemaan Ilveksen heiniä. Materiaalissa ovat melko pienet, mutta tunne on kotijoukkueen puolella, ja kotietu saattaa tässäkin sarjassa nousta jopa ratkaisevaksi asiaksi. Nähtäväksi jää moni asia, kuten Ilveksen avainpelaajien herääminen ja TPS:n laadukas mutta paikoin hieman ailahdellut maalivahtipeli.

Valitsemme avausotteluun pelikohteeksi Ilveksen varsinaisen peliajan voiton. Padot ovat nyt murtuneet ja mailan puristus voidaan jättää pois. Enää ei ole kuin voitettavaa, sillä nyt on jo tehty se kauden uroteko. Silti mahat eivät näytä vielä olevan täynnä, vaan nyt on aika hyödyntää hurmos! Myös vähämaalisuuden veikkaaminen tosin kävi mielessä: Liigan seiskapelien jälkeisissä otteluissa on 70 prosentissa jääty alle 4,5 maalin. Nyt on kuitenkin sellaista kevään kiekkokiimaa ilmassa, että tiedä vaikka maaleja syntyisikin.